No, ei sieltä suljetusta järjestelmästä sitten se vesi mihinkään karannutkaan... Tai karkasi, muttei kadonnut. Nyt se löytyy yhden patterin alta lautalattiasta ja sahanpuruista. Jos nyt jotain positiivista asiasta voi etsiä, niin ainakin tietää nyt tarkkailla pattereiden alustoja, eikä lattioita vielä ehditty rempata.

Mutta merkittävämpi postaukseninnoittaja oli kyllä se, että tänään meillä kävi jo mielissämme lähinnä seitsemännen ihmeen asemaan kohonnut henkilö: putkimies. Ilmielävänä. Edellistä elävää putkimiestä aloimme pitää satuolentona siinä vaiheessa, kun ensikontaktin ja kolmannen tulolupauksen jälkeen häntä ei enää tavoittanut - ei soitoin eikä tekstarein. Jouduttiin siis jostain syystä totaaliseen boikottiin. Bisnesälyttömyyttä putkimieheltä sanoisin... Vaikka nyt on kuinka paljon hommaa, ja vaikka meillä taas olisi ollut kyse lähinnä muutamasta pienemmästä jutusta näin ensi alkuun, niin täällähän on kämppä täynnä silkkaa putkihommaa odottamassa kun päästään rempassa vauhtiin. No aina ei ymmärrä. Ja kiire se kai on kun ihmiset kadottaa :).

Mutta, nyt siis saattaisi aatoksissa siintää jo oikea tiskipöytä ja astianpesukone, lasilautaset ja itse kokattu sapuska. Johan noihin eineksiin ollaan jo kyllästyttykin. Enää siis kolme...kaksi...yksi...päivää...

Tervetuloa seuraamaan Huvikummun eloa blogini kautta. Muutimme Huvikumpuun reipas kuukausi sitten joulukuussa 2007, ja nyt yritämme viritellä 80-vuotiasta taloa pikkulapsiperheen (tilapäiseksi) asumukseksi kunnes kesän korvilla on ajatuksena aloittaa se suurin, se hurjin, se mullistavin REMONTTI.

Erilaisia elämyksiä on tullut koettua runsain mitoin sitten muuttopäivän. Kokonaisuudessaan rempatun kerrostalokolmion jälkeen tämä nykyasumus tuntui alkuun tietysti ehkä joiltain osin hivenen pelkistetyltä (ei pihavaloja, ei suihkua, ei tiskikonetta, ei tiskipöytää, ei oikeastaan koko keittiötä...), mutta ah tätä avaruutta ja ilmatilaa mikä aukeaa sekä sisällä että ulkona. Viimeisten viikkojen aikana tilanne on jo vähän kohentunut, meillä on käytössä mm. pihasauna ja olemme voineet heittää hyvästit pyyhe-kainalossa-kyläilylle (siis tyyliin: "Moi, tultiin synttäreille. Haittaako jos käydään tässä samalla suihkussa?"). Samoin kun pyykinpesukone saatiin kytkettyä käyttökuntoon, tuntui elämä ottavan aika harppauksen kohti sivistystä. Vielä kun saataisiin se keittiö vireeseen niin mikäs olisi ollessa. Ja niin, ei täällä ihan alkeellisesti eletä, vaikka välillä vähän leirielämältä elo tuntuukin. Meillä on kuitenkin ihka oikea sisävessa :)!

Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa vähän taustaa, ajatuksia muutosta ja sen sellaisia, omaksi ilokseni lähinnä, mutta nyt on kyllä palattava tähän aamuun. Tylsäähän täällä ei vielä ole ollut yhtenäkään päivänä, mutta tänä aamuna oli ehkä vielä vähemmän tylsää kuin muulloin. Pakkanen on paukkunut aika kiitettävästi, mutta asumus on ollut talovanhukseksi mallikkaan lämmin. Vessassa on pakarat pikkuisen palelleet yöaikaan ja keittiön lattia puretun tiskipöydän alta puhaltavan viiman kanssa on ollut hyytävä, mutta niistä on selvitty ainoilla ja reinoilla ja paksuilla villasukilla. Mutta tänä aamuna kun saattelin typykät pissille t-paitasillani suoraan vällyjen välistä tuntui asumus huuurjan vilpoiselta. Ja kun siippa kömpi pois peittojen alta, saatiin tuntemuksille vahvistus. Ulkona 16 pakkasta ja jokaikinen talon patteri oli jääkylmä! Hrrr...

Meillä on täällä sähkölämmitteinen vesikierto lämppärinä (jo tässä vaiheessa pyytelen anteeksi teknisemmän luonteen omaavilta: käyttämäni termit ovat ja tulevat olemaan vähän sinne päin - jos hyvin sattuu, kyse on enemmän fiilis- kuin faktablogista). Jostain syystä kiertovesi oli sitten jäähtynyt 10-asteiseksi. Ja sillä ei sitten tietysti patterieta lämmitelty. Osa kavereista ja tutuista, sukulaisista puhumattakaan pääsikin heti aamutuimaan osallisiksi meidän harrastekodistamme. Ehdotukset olivät hyviä, ja yhtä kadonneen lämmön metsätyksen aikana saamaamme johtolankaa seuratessa löytyi myös se raha-aarre: kamalasti kopeekoita sulakkeista. No, aarteen reaaliarvo ei ole kummoinen, eikä sulakkeiden täyttäminen rahalla varmaan ole vakuutusyhtiöiden suosittelema toimenpide, mutta yhtä kaikki, täällä tulee päivittäin vastaan juttuja, joita itse ei olisi ikinä keksinyt/ tohtinut/tajunnut/ kehdannut/ uskaltanut jne. edes kokeilla.

Lämpjen katkeamisen syykin selvisi. Suljetussa järjestelmässä oli liian vähän vettä ja sen johdosta automaattisulake räpsytteli virtoja pois päältä. Tuo vesikiertosysteemi vaatii kuulema pakkasella täydennystä vaikkei pitäisikään. No, ei auta kuin sanoa, että tänään opittiin sitten yksi asia tästä talosta. Ei huono päivä siltä kantilta katsoen. (Sekin opittiin, että jos nojailee muurattuun hellaan, niin tiilet saattavat liukua minne sattuu ja sen verran oppivia oltiin, että päätettiin siirtää sen hellan lämmitysyritykset ajalle jälkeen muurarin tarkastuksen...)

Sitten se hiirulainen vielä. No, eihän siinä muuta sen hasumpaa ollut. hiiri pinkoi pitkin keittiön lattiaa, eikä ihme kun lattianrajassa oli ropakaupalla leipiä korissa kuivamassa hepoille, mutta armaan petoeläimemme reaktio hiireen oli 95% puhdas nolla. Neiti kisuli, joka on kaiket yöt rymynnyt pitkin seinänvierustoja jahtaamassa seinän sisällä kulkevia hiirulaisia ei havainnut ohijuosseesta hiirestä mitään. Olin niin raakea tyyppi, että kun hiiri oli kipittänyt meidän ohi koloonsa, kannoin kissan paikalle passiin, mutta ei se kässännyt, kaupunkilaiskatti. Viimeseltä taisi kisulin nokkaan käydä joku tuoksahdus hiirulaisesta kun nosti hännän pörhäkästi pystyyn, nuski ilmaa ja hyökkäsi tomerasti - leluhiiren kimppuun...